PattU blogstory-series 2020 saa arvoisensa päätöksen vajaan neljän kuukauden taipaleen jälkeen. Lyöntijärjestys on ollut seuraava; Topi Kosonen, Sami Haapakoski, Timo Kallio, Juuso Keski-Koukkari, Jari Törmänen, Antti Mäkelä, Paavo Pelto ja Miikka Matikka. Kaiken kaikkiaan yhdeksän tarinaa ja viimeisenä ääneen pääsee PattU pelinjohtaja Jussi Haapakoski.

Jussi Haapakoski

Jussi Haapakosken siirto Pattijoelle on ollut omasta mielestäni yksi vuosikymmenen lopun parhaimpia asioita. Olin kannattajana toivonut jo pitkään ”ulkopuolista” pelinjohtajaa, joka toisi samalla sekä ammattitaitoa että auktoriteettia koko Raahen Seutukuntaan. Jussin sopimuksen jälkeen palaset ovat loksahdelleet paikoilleen monella muullakin tapaa, ja jo pelkästään viime kauden esitykset kertoivat kaikille sen, että sekä joukkueen että koko seuran osakkeet ovat menossa ylöspäin. Pattijoella on jälleen tekemisen meininki!

Vielä ennen Jussin tarinaan syventymistä on pakko mainita se, että näissä tehdyissä henkilökuvissa parasta on ollut päästä tutustumaan pelaajaan syvällisemmin. Vähemmän tilastoja ja enemmän persoonaa ovat olleet minulle tärkeitä asioita. Oikeasti olin ennen näiden kirjoittamista todella vähän keskustellut kenenkään pelaajan kanssa, enkä kokenut juurikaan tuntevani heitä. Mitä nyt kerran Topin kanssa juttelin Mikonkarin uimarannalla. Tai Jussin kanssa muutaman sanan vaihtanut kesälomalla Pattijoella. Sen vuoksi nämä henkilökuvat ovat olleet tärkeitä myös itselleni. Olen päässyt tutustumaan mahtaviin persooniin ja pelaajiin, ja sitä kautta tulen entistä ylpeämmäksi siitä, että juuri tämä yhdeksikkö edustaa parhaillaan rakasta kotiseuraani eli Pattijoen Urheilijoita.

Noh, saan vihdoin soitettua Jussille, joka vastaa kotoaan Lapualta. Haastateltava kertoo tulleensa juuri vakiosalilta, jossa on desifioitu paikkoja harvalukuisen kävijäkunnan ja Jussin hyväksi. Treenaamiseen lisäksi arkea täyttävät työt H-T Group Oy:n palveluksessa sekä toki oma perhe.

”Nyt kun kysyit, niin eipä ole koskaan tarvinut miettiä miten pesäpallo on tullut elämääni. Kun synnyin niin isä pelasi siihen aikaan Lipossa ja minä olin jo pian kentän laidalla kärryissä. Sieltä lähtien on pesäpallo kulkenut mukanani. Näinä synkkinä aikoina on tullut mietittyä sitäkin, että joskus ajattelin kesää ilman pesäpalloa, tai että millaista se olisi? Nyt ajatus oikeasti pelottaa, koska nyt ei tiedä miten tässä käy. Samalla huomaan kuinka paljon lajista oikeasti tykkään!”

   
Ylivieskan kuulapäitä

Pelaajan polku Jussilla alkoi Ylivieskasta. Haapakosken isä pelasi omalla urallaan Oulun Lipossa, Ylivieskan Kuulassa sekä Haapajärven Pesä-Kiiloissa. Isänsa kautta myös Jussi ui lajiin kuin kala kyselemättä mereen. Oman peliuran jälkeen isä jatkoi poikien valmentamista ja toimi pelinjohtajana useana kautena juniorijoukkueissa. Jussin mukaan isän esimerkki ja rakkaus pesäpalloon ovat olleet hänenkin uralla kaikkein merkittävin seikka. 

”Isä touhusi meidän mukana pesäpallossa ja pelireissuilla. Pelasin tuohon aikaan useassa eri junnujoukkueessa ja joskus taisi olla sellainenkin kesä, että pelasin D,C,B -ja A-junioreissa yhtä aikaa. Ja niin mukana oli vielä Kuulan kakkosjoukkue Suomensarjassa. Aika monta peliä taisi tulla pelattua tuona kesänä.”

Jussin ja pikkuveljen Samin innokkuudesta pesäpalloa ja liikuntaa kohtaan kertoo myös se, että kaksikko jaksoi pelata omien kavereiden kanssa myös pihapelejä. Välillä jos kaverit viereltä uupuivat, kaksikko jatkoi pelaamista kahdestaan. Pelipaikkana Jussilla oli tyypillisesti lukkarin tontti, vaikka muutkin pelipaikat tulivat ajan saatossa tutuksi. Lukkarina pelaamiseen hän koki kuitenkin eniten paloa.

”Iän myötä sitten lajeja joutui karsimaan. Jäällä kuitenkin tykkäsin olla ja harrastin kaukalopalloa ja jääkiekkoa sitten jonain talvina. Squashin pelaaminen oli siinä määrin vakavaa, että minulla oli ihan oma valmentajakin siinä lajissa. Ylä-asteen jälkeen suuntasin ammattikouluun ja sieltä sitten armeijaan. Eli nuoruus-ja aikuisvuodet menivät alkuun Ylivieskassa asuessa.”

Ensimmäinen kokemus Pattijoelta

2000-luvun alussa, ja jonkun VALITETTAVAN tuomarivirheen vuoksi, PattU:n silloinen lukkari Antti Tokkari estyi pelaamasta. Kuulan nuori ja nouseva lukkarivirtuoosi Jussi Haapakoski hätyytettiin tuuraajaksi ja mies vastasi huutoon sen koommin miettimättä. Toki Pattijoella Jussi oli jo aiemmin päässyt näyttäytymään A-junioreissa, mutta Supespesiskasteesta muodostui ikimuistoinen.

”Ensimmäinen peli PattU-paidassa pelattiin Tahkoa vastaan Helsingissä. Se oli heti TV-ottelu ja kyllä silloin Jussi-pojalla vatsaa vähän kivisti. Siitä jatkettiin Haminaan toiseen vieraspeliin ja pian sitten Tokkari vapautui takaisin palvelukseen. Haipuksen Santtu toimi PattU:lla pelinjohtajana ja niin vain sekin herra minunkin tarinaan jotenkin kytkeytyy. Tuntuu, ettei missään näissä henkilökuvissa Santtua pääse karkuun.”

Kutsu Pattijoelle oli Jussille mieluisa. Seurojen välillä oli farmisopimus ja pitkä yhteinen historia. Tuon yhteistyön kautta myös Pattijoen Urheilijat ovat olleet Haapakosken koko perheelle aina tosi läheinen. Kauden 2001 lopulla Jussi sai vielä yhden ottelun Superpesiksessä PattU:n paidassa, ja tuo peli taisi olla runkosarjan viimeinen kotiottelu. MiiluAreenan pauhaava kotiyleisö teki mieheen lähtemättömän vaikutuksen.

Pesäpalloilijan elämää

Jussin pelaajaura jatkui vielä tovin aikaa Kuulan riveissä, kunnes kaudeksi 2003 Jussi siirtyi Haapajärvelle. Ylivieskassa oli tapahtunut sarjaportaan alentuminen ja Haapajärveltä osoitettiin suurta kiinnostusta Haapakoskea kohtaan. Samalla Jussi aprikoi Haapajärven hyväksi vaihtoehdoksi myös siksi, että työ ja asuminen Ylivieskassa säilyisivät ennallaan. Haapajärvi ja Haapakoski sopivat kahden kauden mittaisen sopimuksen, joka kuitenkin yhteisymmärryksessä purettiin jo kauden päätteeksi.

”Ei minulla ollut mitään hätää Haapajärvellä, mutta sain todella houkuttelevan tarjouksen Jyväskylän Lohelta. Ne tarjosi samalla sieltä kesäksi töitä sekä hyviä kasvunäkymiä uraa ajatellen, ja sitä myöten uusi mahdollisuus alkoi kiehtoa. Kiitollinen olen Haapajärvelle siitä, että pääsimme asioista sopuun ja he ymmärsivät asian. Eikä unohdeta sitä, että Haapajärven aikana tutustuin myös kihlattuuni Tiian. Olimme harjoitusleirille Espanjassa samaan aikaan Tiian pelatessa Virkiän paidassa. Sieltä alkoi meidän yhteinen matka.”

Jyväskylään muuttaessa, Jussin uralla alkoi tapahtua. Näin myöhemmin ajateltuna, Jyväskylään muuttaminen on ollut monella tapaa ratkaiseva hänen uraansa ajatellen. Lohi vaihtui Kiriksi ja kuvioihin astui pelinjohtaja Nalle Viljanen. Samalla ympärille tuli aina vain uusia ihmisiä ja joukkue oli miesten Ykköspesikseen varsin kilpailukykyinen. Jussi vietti Jyväskylässä kaudet 2004 – 2008 ja työpaikkakin järjestyi Jyväskylään. Elämä jatkoi hymyilemistään.

”Jyväskylässä oli aivan mahtavaa aikaa, jos miettii pelkästään pelaajauraani. Joukkuehenki oli ihan mieletön ja monet tähän päivään saakka kestäneet kaveruudet ovat alkaneet sieltä. Rautiaisen Timo, Nalle, Rajalan Pasi ja Pekka tulevat ensimmäisenä ihmisinä mieleen. Pekan bestmanina saan olla tulevan kesän häissä ja se ehkä kertoo jotain meidän ystävyyden tasosta. Niitä aikoja on mukava muistella ja siitä iso kiitos monelle ihmiselle!”

 

”Mitä vielä Nalleen tulee, hänellä on ollut minun uraani iso vaikutus. Ensin väänsimme pelinjohtaja pelaaja – suhteessa, mutta nykyään olemme tasavertaisia kollegoita. Joskus otettiin Nallen kanssa todella raakastikin yhteen ja muutama sellainen tarina tulee mieleen, ettei kumpaakaan naurattanut. Olemme kuitenkin aina ymmärtäneet, että peliin liittyy tunnetta ja ne mitä kentällä tapahtuu jäävät sinne. Sitä paitsi ystävyytemme on rakentunut luottamuksen ja arvostuksen varaan ja edelleenkin olen kiitollinen monesta asiasta Nallelle!”


Peliuran päätös ja Vimpeliin

Jyväskylässä pelit päättyivät Superpesiksestä tippumiseen. Edesmennyt Koskenkorvan Urheilijoiden seurajohtaja Antti Alho soitti kauden päätteeksi Haapakoskelle ja kyseli kiinnostusta edustaa Kossua. Tiian pelattua samaan aikaan Lapualla, päätös Koskenkorvalle pelaamiseen vahvistui. Ajatus perheen yhteisestä kesästä Lapualla kiinnosti.

Pelit Koskenkorvalla eivät kuitenkaan menneet suunnitelmien mukaan. Kesällä 2009 Jussi loukkaantui. Siirtorajalla sopimus Koskenkorvan kanssa purettiin ja Jussi siirtyi pelaamaan vielä Kuulan mukaan Ykköspesikseen. Heti tuolloin Jussi ei osannut arvata, että peliura hänen osaltaan alkoi olla siinä.

”Syksyllä 2009 Ojanperän Risto soitti ja kysyi kiinnostusta lähteä Vimpelin Vedon kakkospelinjohtajaksi hänen aisapariksi. Meni kolme sekunttia, kun sanoin, että kiinnostaa ja tulen!”

Päätös uran lopettamisesta syntyi lopulta kivuttomasti. Jussi koki saavansa vihdoin päästä toteuttamaan myös valmentajan haaveita. Riston kysymykseen oli myös sen vuoksi helppo vastata, että samalla tiedettiin velipoika Siggen siirtymisestä Vimpeliin. Tosiasiassa pelinjohtaminen ei ollut myöskään Jussille mikään uusi asia. Hän oli ollut pelinjohtajana veljelleen monella leirillä ja valmentaminen oli aina kiehtonut.

Liityttyään Vimpelin Vedon valmennusjohtoon, Jussi alkoi välittömästi nauttia Vimpelin pesäpalloyhteisön arjesta ja täysin poikkeuksellisesta elämästä. Ensimmäinen kausi oli muutenkin ikimuistettava, sillä Ojanperän ja Haapakosken valmentama Veto eteni loppuotteluun. 6000:en hengen yleisön pauhatessa joukkue kohtasi finaaleissa Kouvolan ja kaikki muistavat viimeisen kotiottelun tapahtumat. Joukkueesta vain Sigge oli aiemmin päässyt voittamaan mestaruuden Pattijoen paidassa 2008.

Jussi toimi Vimpelin Vedon kakkospelinjohtajana yhteensä kahdeksan kauden ajan. Vuodet vierivät kuin huomaamatta kaiken huuman keskellä ja yhtenä tärkeimpänä motivaatiotekijänä oli muilta pelinjohtajilta oppiminen. Joukkue vilisi mahtavia persoonia ja Suomen pesäpalloilun kärkinimiä, ja tällöin Haapakoski tyytyi vain imemään itseensä kaiken opin mitä arjesta sai.

”Monta hienoa kokemusta on elämässä ollut, mutta kyllähän tuo Vimpelin pätkä oli poikkeuksellinen. Niin paljon huippupelaajia ja ammattimaisia pelinjohtajia keneltä on saanut ottaa oppia ja toimintatapoja.” 

Kahdeksan kauden aikana Jussi voitti Vimpelin Vedon joukkueen kanssa 3 kultaa ja 5 hopeaa. Mestaruuksista ehkä hienoin oli Jussin mukaan vuoden 2016 kulta Sotkamossa. Vimpeli oli sitä ennen viitenä vuotena peräkkäin jäänyt nuolemaan näppejä Sotkamon edessä, joista viimeisein karmaiseva pettymys tapahtui viidennessä kotiottelussa kaudella 2015. Elämä jatkui senkin jälkeen ja kaikelle tälle Vimpeli saikin sitten takaisinmaksua korkojen kera kausien 2016 ja 2017 jälkeen.

”Vimpelistä voisin vielä nostaa esiin sen, että Sämpy Kivimäen kanssa kun sai töitä tehdä, siinä oli oppimisen määrä huipussa. Hän näytti mitä huipulla pelinjohtaminen vaatii ja siinä sivussa sain kypsyä rauhassa kohti pelinjohtajuutta. Kahdeksan kauden jälkeen alkoi tulla sitten vahvasti sellainen ajatus, että nyt alkaa olla oikea hetki minunkin hypätä pelinjohtajaksi ja hakea mahdollisuus muualta kuin Vimpelistä. Vaikea, mutta samalla helppo päätös, sillä koin antaneeni kaiken Vedolle.”

Lapuan kautta viimein Pattijoelle

Jussin ensimmäinen osoite Vimpelin jälkeen löytyi nykyisestä kotikunnasta Lapualta. Tomi Niskanen hyppäsi Lapuan pelinjohtajaksi ja hänen aisapariksi ryhtyi Haapa-Jussi. Miesten Superpesiksen vaihduttua naisten vastaavaan, Jussille muutos tarkoitti ensin enemmän aikaa kotona. Junnuvuosista tuttu pyöräily kentälle oli mahdollista, sillä Lapuan Virkiän kotikenttä sijaitsee kilometrin päässä Haapakosken kotoa. Sitä paitsi hän oli viimeksi Jyväskylässä saanut pyöräillä treeneihin. 

Lapuan visiitti jäi lopulta vuoden mittaiseksi. Jussi koki tehneensä rohkean loikan naispesiksen pariin, joka erosi paljon miesten peleistä. Vaikka Jussi olikin seurannut naispesistä aktiivisesti, pelillisesti ja taktisesti hän joutui jälleen opiskelijan rooliin. Uuden opettelu ja talvitreenaaminen teettivät paljon töitä, mutta kaiken kaikkiaan kokemus ja vietetty kesä Lapualla koitui hänelle antoisaksi ajaksi.

Himo pelinjohtajuuteen kyti kuitenkin edelleen Haapakosken pään uumenissa Lapuallakin. Pattijoen puolelta Jari Luoto äkkäsi olla samaan aikaan Jussiin yhteydessä loppukesästä 2018 ja niin alkoi Jussin houkuttelu Pattijoelle. Jussi koki tuossa hetkessä, että mikäli hän mieli päästä toteuttamaan haaveet pelinjohtajuudesta, Pattijoen sopimukseen kannatti tarttua. Oma visio täytyi ensin saada sopimaan PattU:n nuotteihin.

”Asiat loksahtelivat ja menivät aika vauhdilla eteenpäin. Luden jälkeen Jari Suonvieri soitteli ja sen kanssa sovittiin, että mennään kasvotusten juttelemaan. Ylivieskassa kävimme sitten lounaalla Jarin ja Tuomikosken Harrin kanssa ja siinä kerrottiin molempiin suuntiin, miten asian näimme ja koimme. Tästä kun ajoin kotiin ja juttelin siellä Tiian kanssa, sieltäkin näytettiin asialle vihreää valoa. Eipä siinä sitten tarvinut miettiä. Olin valmis tulemaan Pattijoelle.”

     

Tuoreen pelinjohtajan alku Pattijoelle ei ollut varmastikaan helppo. Kokemus ja debyytti oli samalla jännittävä, mutta silti Haapakoskella oli vahva visio kuinka touhua lähdettäisiin toteuttamaan ja rakentamaan. Vuosien saatossa käsitys pelistä ja omasta taktiikasta oli marinoitunut ja Pattijoella herra koki pääsevänsä vihdoin irti.

”Seuraavaksi piti miettiä sitä, että asun talvet Lapualla ja tarvitsin sellaisen valmennustiimin, että arki rullaisi Raahessa. Ändy tuli hyvänä vaihtoehtona mieleen pitkän ajan tuttuna ja melkein sukulaisena, ja vähän aikaa kun Ädny vitkutteli anttimaisesti asiaa niin sieltä saatiin hyväksytty vastaus.”

Jussi halusi alusta asti rehellista puhetta kaikkien suuntaan. Esimerkiksi valmentamiseen syntyi heti selvät sävelet, sillä Markus Tornberg vastaisi joukkueen fysiikasta ja Ändy viikkovetovastuusta Raahessa. Hyvän valmennustiimin ansiosta Jussin ei tarvinnut ruveta piirtämään yksittäisiä treenejä auki vaan hän sai keskittyä isoon kuvaan, leiriviikonloppuihin sekä pelinjohtamisen kokonaisvastuuseen. 

”Meidän valmennustiimissä synkkaa todella hyvin. Olemme rehellisiä ja avoimia, ja niitä sanoja olen toitottanut siitä asti kun olen Pattijoelle tullut. Näin kun tämä yhteistyö toimii joukkueen sisällä niin onhan tässä mukava tehdä asioita yhdessä.”

Ensimmäisellä Jussin pelinjohtaja-kaudella 2019 aloitus ei ollut mitä parhain. Joukkueen pistesaldo näytti kuuden ottelun jälkeen nollaa pistettä ja tuoreen pelinjohtajan ohimoa saattoi muutama hikikarpalo koristaa. Joukkue pystyi kuitenkin luottamaan omaan tekemiseen ja vihdoin voittoja alkoi satamaan. Juhannuksen jälkeen ja heinäkuussa joukkue olikin yhtäkkiä yksi Superpesiksen pelottavimmista.

”Karmean alun jälkeen kun oma ressikin helpotti. Ymmärsin ettei tällaisia kokemuksia saa mistään! Kuudessa ensimmäisessä pelissä puhtaasti tukkaan niin alkoihan siinä vääjäämättä vähän uudella pelinjohtajalla prässäämään.” 

     

PattUn vahva kesä jatkui. Väliin toki sattui muutama ”ohipeli”, josta ainakin itse muistan ilmaisottelun Tahkoa vastaan. MiiluAreenalle oli saapunut mukava määrä yleisöä lämpimänä pelipäivänä, mutta joukkue ei saanut peliänsä käyntiin. Silloin myös pelinjohtaja Haapakoski muistelee käyttäneensä sanaista arkkua kopissa. Asioita käytiin suusanallisesti läpi ja joukkue itsekin ymmärsi missä mentiin. MiiluAreenan yleisö näkikin sen ohipelin jälkeen jälleen railakkaita otteita ja hyvää tunnelmaa. Kauden päätös ja pelien loppuminen Sotkamoa vastaan harmittaa vieläkin niin Haapakoskea kuin meitä kannattajia.

”Siinä Sotkamo-sarjassa sapettaa se, että emme saaneet tuotua sarjaa neljänteen kotipeliin. Pattijoella oli jo syntynyt yleisöön hyvää buumia ja sitä olisi ollut mukava päästä ruokkimaan entisestään. Ja pelillisestikin ne oli tiukkoja pelejä. Täytyy ajatella niin, että ehkä siinä opetettiin meitä vielä entisestään tähän tulevaan. Jätti ainakin kunnolla nälkää.”

Paljon hyvää sisältäneen viime kesän jälkeen onkin aika puhua lopuksi hieman tulevasta. Tällä hetkellä elämme poikkeuksellista aikaa ja siitä ei myöskään Jussi Haapakoski tai Pattijoen Urheilijat ole päässeet sivuun. Seurassa on kuitenkin meneillään paljon hyvää ja siitä Jussi jakaakin kiitosta niin pelaajille, seurajohdolle kuin aktiiviselle mediatiimille. Tässä tilanteessa on siis vain pakko keskittyä tähän päivään ja odottaa kärsivällisesti kauden aloittamista. Siihen kun ei meille kenelläkään ole oikeaa vastausta.

Jussin ollessa tämän PattU blogstory-series 2020 sarjan viimeinen vieras, annetaan hänelle myös tämän sarjan viimeinen sitaatti:

”Näen positiivisena kaikella tapaa seuran tekemisen. Seura on nostanut näkyvyyttä ja profiilia tosi paljon. Joka sektorilla tehdään erittäin hyvää duunia! On hienoa olla osa tätä tarinaa ja huomata, että muutkin ovat huomanneet meidän kehityksen. Pattijoella on pitkät perinteet ja aktiiviset kannattajat, ja nyt me kaikki yhdessä toivotaan, että päästäisiin vain pelaamaan. Kukaan ei meistä kuitenkaan tiedä mitä tapahtuu, mutta henkilökohtainen urheilijan vastuu korostuu. Onneksi minun ei tarvitse stressata joukkueen puolesta, sillä se on täynnä kokeneita ja itseohjautuvia pelaajia. Toki on myönnettävä, että maailmani romahti hallism-pelien jälkeen, sillä tarkoitus oli saada vielä kaksi kovaa peliä alle ja siitä jatkaa Turkkiin joukkueen kanssa harjoittelemaan. Kaikki tämä romahti alta viikossa, mutta tilanteen kanssa on elettävä ja ei auta kuin toivoa.”

            

Teksti: Valtteri Karjula
Kuvat: Pattijoen Urheilijat

Jussi Haapakosken saavutukset ja palkinnot:

  • Pelaajana 62 superpesisottelua mm. Pattijoen Urheilijat 2001
  • Vimpelin Vedon kakkospelinjohtaja kausina 2010-2017 (3 kultaa, 5 hopeaa)
  • Lapuan Virkiä kakkospelinjohtajana kaudella 2017-2018
  • Meneillään toinen kausi pelinjohtajana Pattijoella