Pattijoen Urheilijat järjesti somekanavissaan kannattajilleen äänestyksen; ketkä viisi PattU-pelaajaa ansaitsivat tulla kuulluksi kattavan henkilökuvan muodossa? Kannattajat valitsivat viiden kärkeen Topi Kososen, Sami Haapakosken, Timo Kallion, Juuso Keski-Koukkarin ja Jari Törmäsen. Viisi pelaajaa, viisi henkilökuvaa – tervetuloa syöksymään kauden 2020 PattU-pelaajien uraan ja elämään!

Juuso Keski-Koukkari

Pattijoen toinen ja samalla nuorempi lyöjäjokereista Juuso Keski-Koukkari vastaa puhelimeen kotoaan Lapualta. Hän on juuri saapunut töistä kotiin ja nyt on aikaa hetki rupatella. Puhelimen toisesta päästä vastaa hyvin lupsakan ja sanavalmiin oloinen nuori mies. Työpaikkana tällä vuonna -97 syntyneellä pesäpalloilijalla ovat Kuortaneen Urheiluopiston pesäpallon yläkoululeirityksissä valmentajana oleminen sekä Seinäjoen kouluissa opettajien sijaisuudet. Varsinkin Nurmon ylä-aste on tullut tutuksi talven aikana. Siellä hän tekee pääosin liikunnanopettajan sijaisuuksia. Väliin on mahtunut myös muiden oppiaineiden kuin pelkän liikunnan tuurauksia – Juuso tekee sitä mitä pyydetään.

Ammattikoulusta aikoinaan sähköasentajaksi valmistunut Juuso Keski-Koukkari ei ole tehnyt päiväkään sen alan töitä. Ennen nykyisiä töitä hän ehti työskennellä Lapuan Virkiöiden junioripäällikkönä pari vuotta. Jo pitkän ajan keskittyminen pesäpalloon on määrännyt siviilielämän valintoja. Töitä on tehty aina pesäpallon ehdoilla ja se on ollut yksi Juuson tähänastisen elämän päätetty asia. Pesäpallo ensin.

”Onhan tämä aika erikoinen kombo, sillä asun kotona Lapualla, en tee oman alan töitä ja pelaan pesäpalloa puoliammattilaisena Pattijoella. Tämän hetkinen tilanne on ollut oma haaveeni ja nyt saan elää sitä. Ei mitään valittamista.”

Uran ensi askeleet Lapualla

Pesäpallo imaisi Juuson jo lapsena. Suvussa oltiin pelattu pesäpalloa ja 2000-luvun alussa myös Lapualle laitettiin pystyyn G-ikäisten joukkue, jossa myös Juuso alkoi pelaamaan. Intoa Lapualla piisasi D-ikäiseksi asti, mutta sen jälkeen Juuson kannalta seuraava suunta oli Vähänkyrön Viesti.

Vähäkyrössä riitti innokkuutta pesäpallojoukkueen pyörittämiseen ja Juuson ikäluokassa pelaajia riitti. Isänsä kyydillä Juuso taittoi Lapuan ja Vähäkyrön välimatkan. Koko joukkueen innostus kumpusi valmentajasta Mikko Taittosesta, jonka ammattitaidon Juuso muistaa vielä tänäkin päivänä.

”Suhteessa muihin alueen paikkakuntiin ja joukkueisiin, Mikko toi meidän joukkueeseen todella ammattimaista valmennusta. Hän oli taitava innostamaan ja myymään harjoitteet meille varsin nuorille pelaajille ja toistojen määrä oli valtava. Se oli hyvin perinteistä pienen kylän salitreenaamista ja erittäin tehokasta sellaista!”

Vähänkyrön Viestin poikajoukkueet C-ja B-pojissa eivät tyytyneet pelkästään treenaamaan valmentaja Taittosen johdolla. Juuson pelatessa vielä ”räpylässä”, hänen tyypillinen ulkopelipaikka oli kakkosvahtina. Sisällä Juuso kantoi kotiuttajan vastuuta numeroilla 4 ja 5. Joukkueessa pelasivat myös tämän päivän muita Superpesis-pelaajia, kuten Juho Hakomäki / Koskenkorvan Urheilijat, Manu Haukkala / Kankaanpään Maila ja Anttoni Jakobsson / Koskenkorvan Urheilijat.

Hyvä valmennus, lahjakas joukkue ja kehittyneet yksilöt alkoivat tuottamaan myös tulosta saavutusten valossa. Joukkue voitti C-ikäisenä Suomenmestaruuden vuonna 2013 ja seuraavana vuonna joukkue päätyi hopealle. Juuson hyvät otteet huomattiin myös laajemmin, ja toistaiseksi ainoa Itä-Länsi kutsu saapui postiin. Siellä hän edusti vanhempana B-juniorina.

”Täytyy antaa iso kiitos omalle isälle, joka jaksoi 3-4 kertaa viikossa kuskata yli 60 kilometriä suuntaansa minua Vähäkyröön treenaamaan. Tänä päivänä ei tarvitse ainakaan jossitella etteikö minulle olisi annettu mahdollisuutta. Käsittämättömän työn on isä tehnyt harrastukseni eteen ja siitä olen kovasti kiitollinen.”

Siirto Superpesikseen

Hyvät otteet junioreissa huomattiin myös laajemmin Pohjanmaalla. Vähänkyrön Viestin pojista Juuso Keski-Koukkari ja Manu Haukkala pääsivät mukaan Alajärven Ankkureiden edustusjoukkueen harjoitusrinkiin. Pattijoellakin valmentanut Matti Iivarinen otti uudet tulijat hoiviinsa. Ensimmäisen lyödyn juoksun Superpesiksessä Juuso muistaa lyöneensä Hyvinkäällä. Samassa ottelussa Juuso näki puolen metrin päästä Juha Korhosen siirtymisen kaikkien aikojen kunnaritilaston kärkeen.

”Se, että olen harjoitellut täysipainoisesti ulkopeliä kaikki pelivuoteni ennen viime kautta on tuonut paljon ymmärrystä kokonaisvaltaisesti pelistä. Myös se on auttanut valtavasti, kun olen aloitellut viime vuosina tietäni valmentajana. Kun huippupesis on vahvasti roolitettua on tärkeää että nuori pelaaja löytää sen oman vahvuusalueen missä on hyvä ja sitä vahvuutta kannattaa mielestäni lähteä kehittämään. Minun kohdallani 2-tilanteen sekä takasen purkaminen on se missä pääsen pelaamaan vahvuuksillani.”

Vuosi Alajärvellä ja kaksi kautta Koskenkorvalla eivät kuitenkaan mahdollistaneet suoraa jatkoa. Elettiin syyskuun alkua 2018, kun Koskenkorva ei tarjonnut enää uutta sopimusta. Juuso ehti jo sopia Vähänkyrön Viestin kanssa pelipaikasta Ykköspesikseen, mutta jätti itselleen portin muualle auki. Haave Superpesiksestä ei sammunut. Pian tämän jälkeen, kesken syksyisen arkipäivän Juuson ura sai uuden käänteen.

”Oli lokakuun loppu ja olin just menossa ystävieni kanssa Vaasan Sportin peliä katsomaan. Messengeriin tuli ensin viesti ja myöhemmin PattU:n manageri Jari Suonvieri soitti. Hän kysyi kiinnostustani edustaa Pattijoen Urheilijoita ja vastasin, että ehdottomasti! Se, että sain uuden mahdollisuuden oli hieno tunne! Helmikuussa kanssani tehtiin 2 vuoden jatkosopimus, ja sekin viesti, että minuun luotetaan. Toivottavasti pystyn olemaan tulevina vuosina tämän luottamuksen arvoinen seuralle.”

Seuraavana päivänä Juuso tapasi vielä Pattijoen pelinjohtajan Jussi Haapakosken Lapuan ABC:llä. Sitä tarina ei kerro, oliko Haapakoski puhunut Keski-Koukkarista aiemmin Suonvierelle, mutta pian kuitenkin näiden keskusteluiden jälkeen sopimus PattU:un syntyi. Sopimuksen syntyhetkillä Juuso oli myös ehtinyt nopeasti kysymään ystävältään Markus Lehtiniemeltä kokemuksia Pattijoen Urheilijoista. Markuksella oli pelkästään hyvää sanottavaa Pattijoelta, ja nämä keskustelut vahvistivat Juuson päätöstä Raaheen siirtymisestä. Matkan ensimmäistä kertaa Raaheen Juuso myös muistaa ikuisesti. Keli oli sysipimeä ja vettä satoi. Jännitys ja innostuneisuus täyttivät Juuson Volvon. Miestä hieman jännitti.

”Onhan se merkittävä ero pelata Ykköspesiksessä tai Superpesiksessä. Tahtotilani on pelata täällä ja onneksi sain tähän mahdollisuuden. Minulla oli kuitenkin hyvä A-poika kausi takana. Pattijoelta en sinänsä tuntenut ketään ja kyllähän se jännitti. Tällainen hiukset naamalla poika pakkaa pleikkarin ja lähtee uudelle paikkakunnalle pelaamaan. Isoja juttuja. Ainakin minulle.”

Elämää Pattijoella

Pattijoen pelaajat ottivat uuden tulokkaan hyvin vastaan. Päivästä yksi lähtien Juuso on saanut olla oma itsensä. Seura hommasi samalla Juusolle asunnon Pattijoelta, jossa hän asuu tulevanakin kesänä. Asuminen Raahessa tapahtuu yleensä huhtikuusta alkaen ja vapailla ehtii piipahtamaan kotonaan Lapualla. Kaivoin Juusolta edes jotain pyyhkeitä sanottavaksi Pattijokea kohtaan, ja tulihan sieltä edes yksi miinusmerkki; Muualla lähes kaikilla muilla joukkueilla on omat pukukopit, Pattijoella ei ollut.

Pesäpallon pyörittäessä arkea, rinnalla kulkeva Juuson sinkkuelämä Raahessa on tarkoittanut monia uusia juttuja. Siviilisäädystä kysyttäessä Juuso vastaa että toistaiseksi kukaan ei ole kotoa asti tullut hakemaan. Viime kesänä Juuso aloitti Paavo Pellon kanssa sekä frisbeegolfin harrastamisen sekä Fortniten peluun. Molemmissa hän kertoo olevansa vähintään yhtä hyvä mitä harrastuksiin houkutellut Pelto. Ensi kesänä vääntö tulee olemaan vielä tiukempaa.

Keski-Koukkari haluaa muistuttaa kaiken harrastamisen keskellä, että mikäli hänet nähdään hyppimässä näkötorneista laskuvarjo selässä, hän on jatkanut Paavon lajivalinnoilla. Kesäisin harrastuksena on myös Törrön kartanon kesätyöt. Lautapoikana hän pääsi näkemään kun viime kesänä kaadettiin viiden hehtaarin edestä metsää ja ne sahattiin kakkosnelosiksi.

Viime kaudella Juusoa kiusannut kylkivaiva on nyt taakse jäänyttä elämää. Kotiutuminen Raaheen on sujunut aina vain paremmin ja ystävyys-suhteita on syntynyt muihinkin kuin pelkkiin PattU:n pelaajiin. En malta olla kysymättä lisää Juuson pelaamisesta, mistä myös fanit tuntuvat tietävän paljon. Pelien ja treenien välissä Juusolla jää aikaa toki pelata PlayStationia, mutta harrastuksena pleikkarin peluu ei kuulemma vie miestä sen enempää mitä aiemmin mainittua Paavo Peltoakaan. Itse asiassa tässä välissä Juuso jo myöntää Paavon olevan parempi Fortnitessä.

”Minähän kyllä sikäli pystyn pelaamaan pleikkaria enemmän kuin Paavo, sillä hänellä selvästi kotona rajoitetaan harrastusta. On se muutenkin välillä huvittavaa katsoa näitä meidän perheellisiä pelaajia, ja sitten kun itse kulkee siinä rinnalla hiukset silmillä ja pleikkari kainalossa. Ehkä siinä huomaa, että olen 22-vuotias enkä sen ikäinen kuin Topi tai Törrö. Siinäpä ehkä yksi myös joukkuepelien hienouksista kuin erilaisista elämäntilanteista tulevat ihmiset rakentavat joukkueen.”

Pesäpallossa ja varsinkin lyöntipelissä Jari Törmänen on auttanut paljon Juusoa. Talvisin Juuso, pelinjohtaja Jussi Haapakoski ja tuore PattU-vahvistus Severi Piispanen pitävät lyöntikuntoa yllä Lapuan Patruuna-Areenalla ja sitten kokoonnutaan yhteisiin treeneihin Raaheen. Kesäisin Keski-Koukkari kuitenkin taistelee lyöntipelistä yhdessä Jari Törmäsen kanssa. Lyöjäjokerin tärkein yksilötavoite on päästä ensimmäisenä purkamaan ajolähtöä. Samaan aikaan kuitenkin Juuso osaa olla kiitollinen Törmäseltä saaduista opeista. Kuin poika isälleen, Juusokin osaa olla kiitollinen Jarille.

”Totta kai kumpikin meistä lyöjäjokereista haluaa mennä ensimmäisenä lyömään. Toinen lyö ensimmäisenä ja jos se on ollut Törrö niin minä menen sitten perään. Pelinjohtaja päättää enkä minä sitä murehdi. Raahessa yleisö elää vahvasti mukana ja jos palloon ei käy se varmasti myös kuuluu yleisöstä. Yleisesti paineiden ja odotusten kanssa olen päässyt sinuiksi, eikä minua niinkään kiinnosta mitä muut ajattelee. Tiedän itse kuinka jokaisen pelin olen pelannut ja tämän lajin olen valinnut siksi, että tuo kilpailullisuus ja tulosvastuu kuuluvat tähän lajiin”

Kannattajat saivat kysyä Juusolta

Osana Juuson henkilökuvan kirjoittamista, allekirjoittanut päätti vielä kerran osallistaa Pattijoen Urheilijoiden kannattajat mukaan henkilökuvan tekoon. Syy oli siinä, että ensinnäkin Juuso edusti ainoana pelaajana henkilökuvissa selvästi nuorempaa polvea ja toisekseen Juuson valloittava persoona oli selvästi hurmannut etenkin nuorempien kannattajien sydämen. Kyselyn auettua, PattU:n Instagram-tilin Stories-osio alkoi heti kylpemään Juusolle esitetyissä kysymyksissä. Näihin oli hyvä päättää Juuson tämän kertainen henkilökuva.

Esikuvasi pesäpalloilijana?

”Vaikea kysymys! Varsinkin nuorempana se oli lapualaisena tottakai Tiia Pöntinen. Muistaakseni hän löi alkuverrytelyissä ensimmäisenä, jonka takia peleihin piti tulla aina tuntia ennemmin. Vanhempana Antti Vihtkarin pomppupeli sekä pystyvauhdilla viistomailaa tilanteesta ja paloista välittämättä, teki vaikutuksen. Löin ensimmäisen A-poika vuoden Alajärvellä näitä lyöntejä painottaen.”

Mikä on Juuson salaisuus pitkiin hiuksiin?

”Harvat parturikäynnit. Seitsemännellä luokalla katsoin, että nyt rupeaa ysiluokkalaisilla olemaan sellaista takatukkaa, että pitää itsekin laittaa tuo puoli kuntoon. Tänä päivänä se kuuluu brändiin.”

Paljon penkki?

”150 kiloa nousi viime testeissä.”

Lapuan paras menomesta?

”Ei ole. Tai no jos joku pitää sanoa niin Latosaari.”

Miksi Juuso ei venyttele?

”Hyvä kysymys. Oikeastaan tosi hyvä. Viime sunnuntaina Ouluhallissa yksi oululainen vanha isäntä tuli kysymään Topilta, miksi Juuso ei venyttele vai lyökö se vaan? Olin juuri lipan alla venyttelemässä, mutta Topi vastasi sille, että kyllä se vain lyö.”

Mikä on lyöntivoiman salaisuus? Paljon lyöt tutkaan?

”Jos tiedät lyöntivoimani salaisuuden niin tule se heti kertomaan. En oikein tiedä paljon tutkaan menee, koska ei olla tutkattu Pattijoella, mutta jos kerta kysyt niin varmaan se on 170 km/h.”

Millä tavoin Juuso meinaa tuulettaa ensi kesänä kunnaria?

”Se on saletti, että en vedä soutuvenettä kolmospesälle. Teen mielummin mahdollisimman pitkän tuuletuksen, että saan huilata. Ja lopuksi Törmänen hölkkää takaisin kotipesään niin hiljaa kuin mahdollista. Saan lisähuilia.”

Kuka on bussi-visan pahin huijari?

Make Leppälä.”

Pelipäivän rutiini?

”Aamulla ei saa lyödä. Kolme tappilähtöä kolmospesältä. Pienet päikkärit kämpillä ja pikkaisen sitten pleikkarin peluuta. Kyllä sekin saadaan siihen päivään mahdutettua.”

Mikä on kesän tavoite lyötyjen suhteen?

”Kaksi per peli, eli se tekee yhteensä 60 runkosarjan aikana.”

Miten laitat gripit mailaan?

”Minulla on mallia Antti Hartikainen. Katsoin junnuna millainen grippi sillä oli ja otin siitä kopin. Normiteippi pohjalle, grippi päälle niin että sormille jää välit. Päätyyn valkoinen tuppi – sillä on menty!”

Kuinka kävi painiottelussa Keski-Koukkari vs. Hallasuo?

”Väitän, että Hallasuo vie tällä hetkellä, vaikka painoetu on kylläkin Keski-Koukkarilla. Nyt olen ostanut painikengät, eli alan voittamaan tulevaisuudessa.”

Mielipide Vähänkyrön Viestistä?

”Kasvattajaseura.”

Oudoin joukkuekaveri koskaan?

”Todella helppo kysymys… Aki Orava

Miltä tuntuu pelata isossa roolissa lyöjäjokerina Pattijoella?

”Kyllä olen tykännyt. Vastuun takia pelataan ja treenataan, ja tällä hetkellä ei voisi olla itselleni parempaa paikkaa kuin Pattijoki. Elämässä olen edennyt nyt pesäpallon kautta ja katsotaan nyt sitten kunnolla tämäkin kortti. Valtava halu on onnistua ja näyttää parasta yleisölle.”

Teksti: Valtteri Karjula
Kuvat: Pattijoen Urheilijat

Juuso Keski-Koukkarin saavutukset ja palkinnot:

  • Tulossa ->>

->> Tutustu kauden 2020 joukkueeseen täältä
->> Palaa vanhoihin muistoihin täältä
->> Katso lisää huippuhetkiä Pattijoen Urheilijat Youtube-kanavalta!