Pattijoen Urheilijat ovat julkaisseet alkuvuoden 2020 aikana 7 henkilökuvaa pelaajistaan ja valmennusjohdostaan. Tarinoita on kertynyt nyt Topi Kososesta, Sami Haapakoskesta, Timo Kalliosta, Juuso Keski-Koukkarista, Jari Törmäsestä, Antti Mäkelästä ja Paavo Pellosta. Kahdeksantena vuorossa on Pattijoen reissutyöläinen ja monta muuta paikkakuntaa nähnyt Miikka Matikka.

Miikka Matikka

En olisi aivan ensimmäisenä osannut arvata Miikka Matikan saapumista Pattijoen Urheilijoihin pelaamaan kaudeksi 2019. Syntyneeseen sopimukseen ja seurajohdon värväykseen olin kuitenkin isosti tyytyväinen – kuten varmasti moni muukin – sillä mies pystyi heti auttamaan PattUn nykyjoukkuetta kopparipelissä, samalla tuoden osaamista sisäpeliin ja vaihtotilanteisiin.

Minulle oli muodostunut jonkinlainen näppituntuma Matikasta jo Jyväskylän ajoilta, jossa itsekin asuin vuodet 2011 – 2016 Matikan pelatessa Jyväskylän Kirissä. Muistoissani Miikka Matikka tuokin ensimmäisenä mieleen sen, että pelissä kuuluu kova kopsahdus etukaaresta ja sen jälkeen on jokaiselle epäselvää tuliko ääni mailan kärjestä vai pallosta. Siinä samassa hetkessä kuuluu äänekästä mölinää ja yhdessä tuumitaan tuomarin kanssa missä näkyy pallon jälki.  Tätä juttua kirjoittamaan valmistautuessa, nykyinen joukkuekaveri Paavo Pelto muistutti Misin muuttuneen. Nykyään jäljellä oli kuulemma enää kesy ja pehmo tapaus, joka kyllä onneksi sai riittävän latauksen aina peleihin ja treeneihin.

Kilpailu-ja kuluttajavirastolla työskentelevä kuluttajaneuvoja Matikka vastaa etäkonttoristaan Jyväskylän Sääksvuoresta. Keski-Suomessa hän kertoo asuneensa vuodesta 2014 lähtien ja on viihtynyt kaupungissa enemmän kuin hyvin. Nykyinen työ ja yhteinen elämä vaimon ja koiran kanssa ovat riittäviä syitä nykyiseen Jyväskylässä asumiseen. Samalla kehuja saa kaupungin harjoitusolosuhteet. Kuten me Jyväskylässä asuneet tiedämme, Keski-Suomesta mihinkään ei ole pitkä matka, eikä myöskään mikä ole liian lähellä. 

”Nykyisessä työssäni olen ollut nyt kuusi vuotta. Tai se tuli nyt viikko sitten täyteen. Jyväskylässä muutenkin tykkään asua, sillä täällä on paljon nuoria ja eikä ole liian iso paikka, mutta kaikki tarpeellinen löytyy. Toki myös sitten vaimo, työ ja muut siviiliasiat myös määrittelee sitä, missä tällä hetkellä asutaan. Tykkään kyllä tästä.” 

Imatran poikii

Miikka Matikka syntyi Imatralle noin 33-34 vuotta sitten. Taaperoiästä mies ei muista paljoa, mutta pesäpallon Miikkan elämään toi hänen isänsä. Alkuun poikaa jouduttiin hieman potkimaan mukaan treeneihin, mutta kärpäsen puraistua pahemman kerran pesäpallo on määrännyt elämän kulkua. Misin isällä itsellään löytyi myös pelitaustaa ja hän vaikutti vahvasti Imatran junioritoiminnassa mm. valmentamisen kautta. Matikan perheessä muutkin hurahtivat pesäpalloon. Pikkuveli Jarkko Matikka on pesisväen tuntema nimi Imatran Pallo-Veikoista ja isosisko jatkaa harrastuspesiksen parissa tänäkin päivänä. Pikkuvelista Jarkosta Misi vielä mainitsee sen, että hän on ehkä lopettanut. Tällä Misi tarkoittaa Jarkon nykyistä elämäntilannetta, jossa hän haluaa suorittaa opintonsa Kotkassa loppuun ja tulevan kauden pelaamisesta ei sen vuoksi ole varmuutta. Hallipeleissä tosin Jarkko nähtiin jälleen kerran IPV:n nutussa.

”Pelasin c-poikiin saakka Imatralla ja sen jälkeen lähdin Hyvinkäälle. Meillä piti olla omakin joukkue Imatralla, mutta kun kesän tullessa joukkue kariutui, suuntasimme 248 kilometrin päähän Hyvinkäälle. Toki Tohmajärvellä olisi ollut ehkä lähempänä jotain toimintaa, mutta nyt jälkikäteen ei ole tarvinnut sitä Hyvinkäälle lähtöä katua. Jos en olisi sinne lähtenyt niin liekkö olisin pesäpalloa koskaan edes sitten kummemmin tai pidempään pelannut.”

Misi ja vuotta nuorempi Toni Laakso alkoivat kulkea jo hyvin nuorena pelaamassa kaukana kotoaan. Pääosin kaksikko kulki Hyvinkäällä peleissä, mutta välillä he joutuivat tai pääsivät myös yökuntiin joukkuekavereille. Misin isä uhrautui pojan harrastukselle pyyteettömästi ja välimatkat isän ajamassa autossa kulki pikku-Misin mielestä joutuisasti. Mukaan sen aikaisiin reissupelaajiin liittyi myös Iiro Haimi, joka saapui Hyvinkäälle Kouvolasta. Suuri yleisö saattaa tuntea kolmikon lisäksi joukkuekavereista Iiro Hämäläisen, joka myös pelasi siihen aikaan Hyvinkäällä. 

Jo junnuvuosina Misin pelipaikka oli pääosin kopparina ja sisällä vaihtajana. Hän tykkäsi pelata oman ikäisten kanssa, mutta parhaimmillaan pesäpallon pelaaminen tarkoitti samaan aikaan myös miesten pelejä Imatralla, että a-junnujen otteluita Kouvolassa. Yhteensä tällöin edustettavia joukkueita oli kolme. Nälkä pelaamiseen oli kova, ja sitä myötä kun kysyttiin eri paikkoihin pelaamaan, Matikka aina vain lupautui.

”Ylioppilasvuoden jälkeen menin Järvenpäähän pelaamaan ykköspesistä ja mukaan tulivat silloin Mattilan Tuomas ja Haimin Iiro. Olimme samalla kesätöissä Järvenpäässä ja se oli ensimmäinen virallinen kesä pois kotoa. Nyt kun mietin, sillä reissulla taidan olla vieläkin.”   

Tammikuussa 2006 Misi hyppäsi armeijan harmaisiiin. Siinä alkuperäisenä tarkoituksena oli mennä Imatralle palvelukseen, mutta Misi kuitenkin haki siirtoa Riihimäelle ja suoritti asepalveluksen siellä. Samalla Riihimäellä hän pelasi ykköspesistä parin kauden ajan. Riihimäen jakson jälkeen tulisi vuoroon ikimuistoiset Hyvinkään edustusjoukkueen kaudet ja debyytti legendaarisella Pihkalan kentällä.

Superpesis-kaste ja kultajuhlat 2007

Kauden 2007 kynnyksellä Misin piti pelata vielä Riihimäellä. Pian kutsu kuitenkin Hyvinkään Tahkon edustuksen mukaan saapui, ja paikka joukkueen jokeriksi avautui. Jälleen kerran Misin into pelata oli kova, ja välillä mies saattoi pelata ensin päiväpelin Riihimäellä ja hypätä siitä suoraan miesten iltapeliin Hyvinkäälle. Kuulemma niinä päivinä virtaa piisasi molempiin, mutta nykyään mies myöntää ”laiskistuneensa” kahden peräkkäisen pelin suhteen.

Jokerina pelaamisen lisäksi nuori Matikka pääsi maistamaan myös kakkosvahdin roolia finaaleissa. Aiempaa kokemusta ei pelipaikasta löytynyt. Tahkon joukkue päätti lopulta kauden 2007 sensaatiomaiseen kultaan ja joukkueen kokenut runko Simo Eerikäisestä lähtien pääsivät vihdoin nostamaan pyttyä ilmaan. Ennen tuota esimerkiksi Eerikäinen oli ehtinyt saavuttamaan kuusi hopeaa ja tällöin kulta saapui juuri oikeaan aikaan.

”Eihän sitä nuorena poikana ymmärtänyt, kuinka hieno asia tuo mestaruus on ollut, vaikka toki ymmärsi kuinka hieno joukkue meillä silloin oli . Silloin ei vain ymmärtänyt sitä, kuinka vaikeaa on oikeasti pärjätä ja voittaa. Sen jälkeen on alkanut ymmärtämään.”

Voitetun mestaruuden lisäksi Matikka valittiin myös vuoden tulokkaaksi. Tässä yhteydessä on sanottava, että allekirjoittaneelle Misi ei muistanut tulokasmeriittiä kaikessa vaatimattomuudessaan sanoa. Sen hän kuitenkin sanoi, että ehti pelata Hyvinkäällä seitsemän kauden ajan ja kävi samaan aikaan koulunsa kuulemma niin huolellisesti, että kurssitkin tulivat käytyä moneen kertaan. Oikeustradenomina hän on ollut nappi valinta kuluttajaneuvontaan. Haimi ja Matikka muuten kikkailivat Hyvinkäällä pesäpalloon satsaten ja kaikki päivät treenaten. Jo tuolloin kaksikko tunnettiin kovina harjoittelijoina. Hyvinkään vuosilta Misi haluaakin nostaa esiin kolme nimeä – samalla monia muita muistaen:

Iiro Haimi

”Iiron kanssa ollaan aika monta vuotta elämästämme harjoiteltu ja harjoiteltu kovaa. Nykyään on meidän elämät vieneet vähän eri puolille Suomea ja soitellaan harvemmin. Iiron kanssa aikoinaan jaettiin kaikki ilot ja surut ja hänellä on ollut merkittävä rooli minun omalle uralle ja elämälle.”

Riku Rantanen

”Silloin kun nuorena poikana pääsin Hyvinkään rinkiin harjoittelemaan, Riku otti minut ja Iirot kouluunsa. Ollaan Rikun saunassa aika montaa iltaa vietetty ja se on minua siinä sivussa paimentanut. Nyt ihan vasta omassa saunassa mietin yks ilta, että toivottavasti sitä on itsekin pystynyt olemaan samanlainen esimerkki nuorille pelaajille mitä Riku meille silloin oli.”

Simo Eerikäinen

”Simo oli ihan ylivoimainen ottamaan huomioon nuoret pelaajat. Hän otti meidät omaksi kaveriksi ja piti huolta. Simon kanssa ei olla kymmeneen vuoteen pelattu samassa joukkueessa, mutta silti se soittelee ennen kauden alkua ja toivottelee tsemppiä. Minun mielestä nämä ovat pesäpalloa tärkeämpiä asioita.”

Lämpimistä muistoista huolimatta, Hyvinkäällä sattui myös Matikan sekä koko muun Tahkon joukkueen kohdalle ikävin mahdollinen mitä voi elämässä sattua. Rakas joukkuekaveri Topi Koistinen kuoli vierellä toukokuussa 2012 Hyvinkään ampumavälikohtauksessa. Matikka itse sai osuman olkapäähän ja loukkaantui Teemu Nikkasen kanssa tilanteessa vakavasti. Henkilökohtaisesti hän kertoo päässeensä asiassa eteenpäin tarvittavan ja riittävän avun myötä, mutta kokemus ja Topin muisto säilyvät mielessä loppuelämän ajan.

”En koe tarvetta sen suuremmin asiaa enää muistella. Ainakaan näin julkisesti. Kannan Topista muistoa kypärässäni, sillä me teetettiin jo silloin joukkueen kanssa sellaiset laatat, missä on Topin numero. Sitä olen ruuvaillut omaan kypärään ja se tulee säilymään niin kauan kuin pelaan. Topin muiston kautta osaan arvottaa myös pesäpallon tai yksittäisen pelin merkitystä. Voitto tai tappio ei ole kaikki kaikessa tässä elämässä.”

Keski-Suomeen ja Kiriin

Seitsemän Hyvinkäällä pelatun kauden jälkeen Misi kaipasi uusia kokemuksia uralleen. Samalla ajatus muualle lähtemisestä tuntui hyvältä myös sen vuoksi, että uralla oli tarkoitus edetä. Lähtö Jyväskylään onkin ollut Misin elämässä yksi tärkeimpiä yksittäisiä päätöksiä niin pesäpallon kuin siviilielämän puolesta. Siihen aikaan myös muita ottajia oli, mutta Jyväskylän hyvä joukkue ja kiva kaupunki saivat miehen suuntaamaan Keski-Suomeen.

Miikka pakkasi kamat ja muutti koiransa kanssa Jyväskylään. Noin vuosi siitä, elämään astui mukaan Pattijoelta kotoisin oleva Noora Patrikainen, nykyinen Matikka. Noora oli muuttanut Pattijoelta Jyväskylään 9-vuotiaana perheensä kanssa ja siellä pariskunnan yhteinen elämänpolku alkoi. Kirin joukkueessa Misi nautti siitä, että jokainen pelaaja asui paikkakunnalla ja tällöin joukkueen yhtenäisyys ja yhteiset treenit tekivät tilanteesta lähes poikkeuksellisen. Myös seurajohto katsojineen oli yhteisöllinen. 

”Muistan hyvin talvisin kuinka nastaa oli kun kaikki pelaajat asuivat Jyväskylässä. Tuli muutenkin paljon vietettyä aikaa silloin yhdessä ja joukkue oli kyllä tosi hyvin hitsautunut yhteen.”


Paras pelillinen muisto Jyväskylän ajoilta oli kaudelta 2015 joukkueen mennessä välieriin saakka. Joukkue ei välttynyt tuona kautena loukkaantumisilta, ja palloa ilmaan nosteli vuorotellen Perttu Hautala ja Jani Karppanen. Kun molemmat lukkarit joutuivat lasarettiin, hattupäinen Juhani Lehtimäki antautui lautasen ääreen. Juhanin peli sekoitti täysin Kouvolan Pallonlyöjien pasmat, mutta loukkaantumisen runtelema Kiri tuli taas itse syödyksi välierissä Vimpelin Vetoa vastaan. Seuraavaksi pronssiottelussa Joensuun Maila söi Kirin välipalaksi.

”Tuskin ehkä olisin lähtenyt Jyväskylästä muualle, mutta kun sarjapaikka vietiin alta, piti alkaa katselemaan uusia vaihtoehtoja. Pesäpallo on kuitenkin joukkuelaji ja tykkään treenata yhdessä joukkueen kanssa. Niistä asioista minä Kirin kanssa pelatessa nautin.”

Reissu kotiin ja itärajalle

Kirin poistuttua Superpesis-kartalta, Misi pelasi seuraavat kaudet kasvattajaseuransa Imatran Pallo-Veikkojen paidassa. Hänellä oli kytenyt pieni haave pelaamisesta Imatralla ja kaikkien muutosten jälkeen kaudeksi 2017 siihen järjestyi otollinen tilaisuus. Vaimo Noora pelasi samaan aikaan Lappeenrannan Pesä Yseissä ja pariskunta vietti kesän ajan elämää Lappeenrannassa. Silloin tällöin Misillä oli myös aikaa piipahtaa kotona yökunnissa ja pelaaminen pikkuveljen kanssa samassa joukkueessa tuntui hienolta.

Kahden Imatralla vietetyn kauden tuloksena ei kuitenkaan pelillisesti saavutettu sen ihmeempää. Imatran nuori joukkue saavutti molempina kausina yhdeksännen sijan runkosarjassa. Misin omien sanojen mukaan sikäli joukkue oli tyytyväinen suoritukseensa, tajuten realistisesti joukkueen nuoruuden ja kokemattomuuden. Pelivuosista Imatralta muistojen kirjoihin jäikin hieno kokemus siitä, että sai pelata oman kasvattajaseuran väreissä ja saada uusia kavereita ja muistoja itärajalta. Reissumiehen polte kuitenkin jatkoi kytemistään ja niin tuli aika siirtyä Pattijoen Urheilijoiden rinkiin.

Raahessa on välillä meleko kylymä

Pitkän uran aikana, Misi ei ollut lopulta saavuttanut pesäpalloilijana ja kilpailullisesti juurikaan mitään Hyvinkään 2007 vuoden jälkeen. Motivaatio lajia kohtaan syntyi edelleen voittamisesta ja hänellä vain syventyi vuosi vuodelta halu päästä pelaamaan merkityksellisiä pelejä. Kun Pattijoen Urheilijoiden seurajohto ymmärsi tulla soittaneeksi Matikalle, Misi lupautui palvelukseen sen kummemmin miettimättä. Pattijoki tuntui kiehtovalta vaihtoehdolta kaikessa kaukaisuudessaan ja omaa uraa ajatellen, Pattijoki oli yksinkertaisesti paras vaihtoehto.

”Arvostan tosi paljon Pattijoen kokenutta joukkuetta. En tiedä osaanko sitä oikein sanottaa, mutta treenaaminen ja pelaaminen kokeneen joukkueen kanssa sopii minulle. Pystymme joukkueena yhdessä menemään paljon pitemmälle harjoittelussa eikä asiat ole pelkästään toistojen hakemista. Esimerkkinä ulkopelikuvioita voidaan sopia paljon ennakkoon ja aikaa ei mene kädestä pitäen opettamiseen. Kokemus joukkueeen sisällä on minun mielestä vain yksi hienoimpia asioita. Tykkäsin siitä jo nuorena poikana Hyvinkäällä.”

Misi näkee PattU:n nykyjoukkueessa paljon yhtäläisyyksiä esimerkiksi juuri Hyvinkään 2007 kauden joukkueeseen tai Kirin 2015 joukkueeseen. Mitä vanhemmaksi hän itsekin on tullut, sitä enemmän hän arvostaa kokemusta ja ylipäätänsä kokemuksia mitä pesäpallosta voi saada. Arvostus lajia kohtaan on luonnollisesti syntynyt eri elämänvaiheiden ja kokemusten kautta, mutta yhtälailla siihen on vaikuttanut tietty etuoikeus, että saa ja pystyy pelaamaan pesäpalloa työn ja vapaa-ajan yhdistäen. Talvella yksin treenaaminen ei ole luonnollisestikaan mukavin mahdollinen yhtälö, mutta kun kesän aika koittaa, pelit ovat aina vuoden parasta aikaa Misille.

”Pesäpallossa oppii vain virheitten ja kokemuksen kautta. En ole ajatellut uraani kovin pitkälle eteenpäin, mutta vielä palo pelaamiseen on kova. Ei niitä pelivuosia enää kymmeniä ole jäljellä, mutta tuntuu, että nautinto vain kasvaa vuosi vuodelta. Kun asun Jyväskylässä ja pelaan Pattijoella, pelkästään matkustus ja välimatkat tuovat arvostusta tähän pelaamiseen.”

Tulevana suvena niin Miikka kuin vaimo Noora asettuvat kaikkien toiveiden mukaan kesäksi asumaan Pattijoelle. Ensin Noora saa myös pakettiin oman sosionomin tutkinto-ohjelman. Nyt on toki selvää, että kauden aloittamisesta emme vielä tiedä kukaan, mutta odotukset sen suhteen ovat korkealla ja vähintäänkin jännittyneet. Viime kesänä naapurissa asui myös muuan Juuso Keski-Koukkari. Paljon treenaavana ihmisenä ja Raahesta käsin etätöitä tekevälle Misille Raahessa asuminen ei tuota minkäänlaista ongelmaa. Mitä nyt kylmyyden kanssa välillä puistatuttaa. 

”Olen asunut elämäni aikana niin monella paikkakunnalla, että ei tännekään tulo ollut stressaavaa. Niin sanottua vapaa-aikaa on lopulta hyvin vähän, että aivan mukavasti saan aikani kulumaan. Seurajohdolle pitää myös toki antaa kiitosta siitä, että Pattijoella kaikki on puolestani hoidettu todella mallikkaasti. Pidetään nyt kaikki peukkuja kauden alkamiseksi, sillä meillä on oikeasti nyt niin hyvä joukkue, että olisi mukava päästä sen kanssa menestymään ja näyttämään meidän todellinen osaaminen. Lopuksi haluan vielä kiittää omaa perhettä ja Nooraa siitä tuesta ja kannustuksesta mitä olen heiltä saanut. Arvostan, että perheeni jaksaa kierrellä katsomassa pelejäni ja Nooran antama tuki on korvaamatonta.”

Teksti: Valtteri Karjula
Kuvat: Pattijoen Urheilijat

Miikka Matikan saavutukset ja palkinnot:

Osoita tukesi Pattijoen Urheilijoille ja hanki fanikaupasta tukipaketti, joka sisältää kauden 2020 fanipaidan haluamallasi nimipainatuksella sekä yhden pääsylipun yhteen MiiluAreenalla pelattavaan runkosarjan otteluun. Myynnissä myös paljon muita PattU-tuotteita – kuvaa klikkaamalla tai tästä linkistä verkkokauppaan!