KeltaMustien vuosi on hyvä päättää yhteen ylimääräiseen lähetykseen ja lukuun 10. Vähän ennen kuin korona täytti maailmamme ja ajatuksemme, PattU blogstory-series 2020 ehdittiin julkaisemaan yhdeksän artikkelin verran. Sen jälkeen kausi 2020 on saatu pelattua ja talvi aloitettua. Kaivetaan esiin vielä jokerikortti – Severi Piispanen, olkaa hyvä!

Severi Piispanen

Seuraa alkuun kirjoittajan oma ja henkilökohtainen tunnustus. Ennen Pattijoen Urheilijoiden tiedotustilaisuutta viime vuoden lokakuussa, en tiennyt kuka on Severi Piispanen. Jokin alitajunta oli saattanut nimeä joskus aivoissani pyöritellä liittyen pesäpalloon, mutta pelaajana tai ihmisenä Severi Piispasen nimi ei kertonut minulle juuri mitään. Hieno nimi, kuulostaa nuorelta. Takatukka näköjään. Ei ole ollut minun kanssa samalla ala-asteella eikä hänen mummolakaan tietääkseni ollut Raahessa. Saapa nähdä millainen kaveri, mietin Severin nimen kuullessani.

Huomion viime lokakuun tiedotustilaisuudessa vei varmasti myös osaltaan Sami Haapakosken paluu PattU-paitaan. Ainakin itselle tuo päivä oli vuoden kohokohta ja monena iltana tuntui ettei uni tule silmään millään. Olis jo kesä, ajattelin. Siggen rinnalla tiedotustilaisuudessa seisoi kuitenkin vähintään yhtä jämptisti myös muuan Severi Piispanen. Heti pian sopimusuutisten jälkeen, pesäpallon syvät rivit osasivat valaista myös minua kehä 3:sen sisäpuolella asuvaa; kyseessä oli erittäin potentiaalinen pesäpalloilija, joka oli näyttänyt jo kyntensä Seinäjoella, Tampereella ja Alajärvellä. Severi saapuisi Raaheen tekemään lopullista läpimurtoa ja tulisi ansaitsemaan paikkansa jo ensimmäisellä kaudella. Niin minulle luvattiin.

Ja niin tapahtui. Menneenä kesänä Severi näytti minulle ja varmaan jollekin muulle mailanpurijalle mitä oli miehiään. Kauden alusta alkaen mies viihtyi numerolla 1 ja meni kentälle runkosarjassa yli 65% tehokkuudella. Severin kohdalla täyttyi se, ettei meidän kannattajien tarvinnut jännätä pääsisikö kärkemme kentälle. Pitkään PattU:a vaivannut kärki oli löytynyt, eikä joukkueen sisäpeli jäänyt enää siitä kiinni. Vaihtajien edessä riitti ruokaa ja kaiken lisäksi kärki oli nopea kuin Raahen Taksi. Sain Severin kiinni nopeasti ensin WhatsAppilla ja heti perään hänelle soittamalla. En antanut miehelle juurikaan valmistautumisaikaa, sillä luotin Severin pystyvän tekemään nopeita liikkeitä – aivan kuten pesäpallossakin joutuu tekemään. Itse olin valmistautunut muutamalla somessa saadulla kysymyksellä, mutta luotin jälleen keskustelun voimaan. Hyvät asiat tuppaavat nousemaan pintaan, kunhan vain pääsee jauhamaan.

”Ei tässä mitään. Soitit ihan hyvään aikaan, koska olen just makoilemassa aamutreenien jälkeen tässä kotosalla Nurmon Hyllykalliolla. Asun porukoiden nurkissa nyt sen aikaa, että löytyy jostain soppeli kämppä. Tänään on iltavuoroon meno, sillä työskentelen nykyään Nurmon liikuntahallilla. Kävin Kuortaneella vuoden mittaisen liikuntapaikkojen hoitaja koulutuksen ja nyt sitten painetaan täällä hommia. Työ on kivaa ja pääsee ainakin hyvin nyt liikuntahallille treenaamaan silloin kun on siellä ja minulla vapaata.”

Nurmon Jymy ja pesäpallobuumi

Severi Piispanen syntyi keskelle Nurmon parhainta pesäpallobuumia. Severin kotipaikka sijaitsi Nurmon Hyllykalliolla ja lähellä pesäpallokenttää. Nurmon Hyllykallion pesäpallokenttä kantoi tuolloin nimeä Värimiehet Areena ja nykyään se tunnetaan myös Skaala-areenana. Sinänsä Piispasen perhe ei pesäpallosta muuten elänyt tai sitä hengittänyt, mutta Severin vanhempi veli oli alkanut kuitenkin lajia pelata Severiä aiemmin. Hänkin osaltaan kunnassa vallitsevan buumin ansiosta.

Nurmossa vallinnut pesäpallobuumi vaikutti siihen, että pihapeleissä lajina oli pesäpallo ja Severin omat lapsuuden kesät menivät pitkälti Nurmon Jymyn miesten treenejä seuraten. Miesten edustusjoukkueessa pelasi Kuusiston, Puputin ja Tokkarin kaltaisia tähtiä ja pikkupoikien mielestä oli mukava kuunnella miesten juttuja treenaamisen lomassa. Pesäpallo oli jo tuolloin myös Piispaselle ennen kaikkea tunnetta, ei niinkään tilastoja tai tekniikkaa. Nurmossa junioreita riitti ja vuonna 1997 syntynyt Piispanen aloitti itse oman pesäpalloharrastuksen pesiskoulusta. Omassa ikäluokassa oli useita joukkueita ja vapaa-ajalla pihapeleihin riitti pelaajia pelkästään lähiympäristöstä. Severi muistaa pelanneensa satoja pelejä pihapiirin tien päässä yhdessä ystäviensä kanssa.

”Sillain ihan hauska, että pesäpallo on tullut omaan elämään enempi tämän Nurmon buumin kautta kuin omasta perheestä. Itse olen lajin täällä löytänyt ja siihen tykästynyt. Toki muitakin lajeja olen kokeillut, kuten lentopalloa, painia ja judoa. Salibandy on ollut myös pesäpallon rinnalla toinen iso laji.”

Pesäpallon lisäksi salibandy näytteli jo nuorena Severille isoa roolia elämässä. Talvet pelattiin salibandya ja kesäisin pesäpalloa ja niin teki myös muut nurmolaiset kuin Severi itse. Salibandyn merkityksestä kertoo myös ehkä se, että salibandyn F-Liigaa pelataan tälläkin hetkellä myös Nurmossa. Severi pääsi lajissa myös leireille ja myöntää olleensa lajissa hyvä. Salibandy sai kuitenkin jäädä pesäpallon tieltä, mutta puulaakia ja muita turnauksia pelataan aina silloin kun vain ehditään. Kysyttiimpä miestä myös kakkosdivarin porukkaan mukaan täksikin kaudeksi.

”Kyllä pesäpallo on aina ollut kuitenkin ykköslaji. Toki talvisin kiinnosti pelata salibandyä ja välillä jotain muutakin tehdä, mutta pesäpallo on sitten jäänyt omaksi lajiksi. Pesäpallossa kiehtoo sen monipuolisuus ja taito. Toki varmaan myös siksi pesäpallo, että asioita pitää päättää ja tehdä lajivalintoja. Pesäpallo on nyt tuntunut omalta valinnalta. Juniorista asti tähän lajiin on kasvanut ja henkisesti peleihin valmistautunut.”

Severin taival Nurmossa jatkui aina siihen saakka, että Seinäjoen Maila-Jussit ja Nurmon Jymy yhdistivät pesäpallotoiminnan. Lapsuuden haave Nurmon Jymyssä pelaamisesta meni romukoppaan ja seurojen fuusio kirpaisi Piispasta myös henkilökohtaisesti. Sikäli kirjoittajana ymmärrän Severin kirpaisun, sillä itsekin pattijokisena muistan Pattijoen ja Raahen kuntoliitokset. Ainakin siihen aikaan sillä oli vissi ero, ollaanko sitä pattijokisia vai raahelaisia. Onneksi nykyään pystyn olemaan ylpeästi raahelainen. Superpesikseen Severi pääsi mukaan 16-vuotiaana. Hän treenasi ensimmäisen talven Jymy-Jussien matkassa ja pelasi ensimmäiset pelit aikuisten puolella ensin Ykköspesiksessä Ylihärmässä ja sen jälkeen Superpesiksessä Seinäjoella. Alusta asti Severi oli kilpailuhenkinen ja halusi murtautua pelaavaan kokoonpanoon. Nuoren ja intoa puhkuvan pelaajan kaltoin hän odotti itseltään paljon ja peleiltä sitäkin enemmän. Kaikki odotukset eivät kuitenkaan aina täyttyneet ja Severi muistaakin monia tilanteita, jolloin pelaamattomuus tai sivusta seuraaminen ottivat päähän. Mieli alkoi halajaa muualle.

”Ennen kautta 2016 minulta leikattiin kierukka polvesta ja sen toipumisessa meni melkein koko kesä. Muistan kuitenkin paluuottelun sen jalan kanssa ja kunnarin Koskenkorvalla. Näihin aikoihin ajattelin omaa peliä paljon ulkopelin kautta ja vaihtaminen oli oma intohimo. Toki jalkojen vuoksi olen pelannut kärkenäkin, mutta vaihtaminen oli se minkä takia pesäpalloa tuolloin pelattiin.”

Armeija koitti vuonna 2017 ja Severi pääsi lainalle Kankaanpään Mailaan. Asepalvelus suoritettiin Niinisalossa ja Kankaanpäässä Severi pääsi pelaamaan suoraan linjaan. Ulkona hän oli joko kakkos-tai kolmospolttaja. Armeijan harmaissa vahvistui myös ajatus, että Severin pelit Seinäjoella olivat tältä osin pelattu. Sopimus purettiin Severin aloitteesta kesken kauden ja viimeinen sopimuskausi Jymy-Jusseissa jäi pelaamatta. Tampereella koettiin Severille löytyvän roolia ja näin Piispanen liittyikin Mansen joukkueen mukaan kesken kesän 2017. Edelleenkin pesäpalloa vaihtaja-moodin kautta ajatellen.

Tampereen hulinaa

Seinäjoen ja Kankaanpään jälkeen Severi pelasi loppukauden Tampereella hyvin. Tampereella oli tavoitteena nousu Superpesikseen ja Severillä kirjoitettiin seuraavan kauden sopimus. Hän pelasi Mansessa sisällä numeroilla 1-2 ja 5-6 vähän tilanteesta riippuen ja ulkopelissä hän sai etulukijana peliin uusia ulottuvuuksia. Pelaaminen teki hyvää itseluottamukselle ja ylipäätänsä siirto Tampereelle vahvisti Severin tahtotilaa; mikään muu kuin pelaaminen ei kehitä. Pelaamista hän halusi kaikkein eniten!

”Loppukaudesta tuli sitten Tampereella tilaa kärjeksi erään loukkaantumisen myötä ja pelasin sen kauden loppuun kärkenä. Muistan kun tuolloin aloin miettimään, että pitäisikö minun siirtyä suosiolla kärjeksi, että pääsisin joskus myöhemmin vaihtajaksi. Niin oli moni muukin tiensä kulkenut ja uransa tehnyt. Ehkä suurempi päätös oli kuitenkin se, että aloin tässä vaiheessa ensimmäistä kertaa harjoittelemaan kuin kärki. Jos aiemmin päätin, että laji oli pesäpallo niin nyt päätin, että olen sitten kärki. Unohdin sen vaihtaja-moodin miten olin aiemmin pesäpalloa ajatellut.”

Tampere ja Alajärvi pelasivat kauden päätteeksi karsintaa Superpesikseen, jonka jälkeen sarjan voittaneelta Alajärveltä heti pirautettiin; saapuisiko Piispanen pelaamaan heille ensi kaudeksi Superpesistä? Severi vastasi tarjoukseen myöntävästi, sillä paikka Superpesiksessä, ja pelipaikka kärkenä ja linjassa houkuttivat. Kaudet Tampereelle ja Alajärvellä jättivät hyvät muistot ja pelikaverit muistavatkin Piispasen kulkeneen muovipussi treenilaukkuna ja Reino-tossut alkulämpökenkinä. Jutuissa osa on totuutta ja osa ei, mutta niistä päätellen Piispanen oli pidetty joukkuekaveri kummassakin joukkueessa. Samoin Piispanen tykkäsi jokaisesta joukkueesta missä pelasi ja päällimmäisenä muistoina ovatkin olleet toiset pelaajat.

Raahen rannat saarineen

Tarinassa itselleni mielenkiintoisin vaihe alkoi siitä, miten minulle alkuun tuntematon Severi Piispanen päätyi sitten lopulta Raaheen. Pelit Alajärvellä olivat sujuneet joukkueelta huonosti, mutta Piispaselta henkilökohtaisesti hyvin, jonka myötä muutkin kuin Pattijoen Urheilijat olivat miehen perässä. Miksi sitten tuulinen Raahe? Kauden aikana virallisia neuvotteluja ei vielä kuitenkaan Raahen suuntaan käyty, mutta pelien päätyttyä niin PattU GM Jari Suonvieri kuin pelinjohtaja Jussi Haapakoski soittelivat Piispaselle useampaan otteeseen. Näistä puheluista Severille jäi mielikuva, että häntä aidosti haluttiin Raaheen ja luvattu rooli oli juuri sitä mitä mies itsekin kaipasi. Kärkimieheksi ja linjaan.

”Raahe oli minulle ihan tuntematon paikka ja kaupunki, mutta kun kyselyjä alkoi tulla ja minua haluttiin mukaan niin kovaan joukkueeseen, ei siinä tarvinnut paljon miettiä. Koin, että Raahessa on mahdollisuus pärjätä ja se oli lopullinen sinetti, että minua oikeasti sinne haluttiin. Kova joukkue, perinteikäs seura ja hyviä pelaajia, ja kun itse saa sellaisessa pelata niin eihän sitä voi kieltäytyä. Urheilullisesti PattU on aina ollut kova joukkue ja siellä pelaajat ovat urheilullisia ja ammattimaisia. Tämä on avannut minunkin silmät, miten Kososen, Törmäsen ja Haapakosken kaltaiset pesäpalloilijat treenaavat ja suhtautuvat pesäpalloon. On mahtava olla osa tätä joukkuetta ja ammentaa oppia omaan peliin!”

Viime keväänä Piispanen kantoi omat tavaransa muovipusseissa Perälään ja ensimmäinen kesä uudella paikkakunnalla vierähti leppoisissa merkeissä. Joukkueen matka tyssäsi Joensuun Mailaa vastaan puolivälieriin, mutta henkilökohtaisesti Piispanen koki kehittyneensä pelaajana. Omista joukkuekavereista Severi kertoo eniten viettäneensä aikaa Miikka Matikan ja Juuso Keski-Koukkarin kanssa, mutta viime kesänä alkaneen golf-harrastuksen myötä muutkin joukkuekaverit ovat kulkeneet mukana myös vapaa-ajalla. Raahessa elämä on pitkälti pyörinyt urheilun ympärillä, mutta sen lisäksi Severi kavereineen on ehtinyt vierailla eri uimarannoilla uimassa ja merta ihastelemassa. Aina ei kuitenkaan tuulinen Raahe oli tuntunut niin viehättävältä paikalta kuin vaikkapa vilkas Tampere, mutta elämä Raahessa on luonnollisesti vähän rauhallisempaa mitä isolla kirkolla ja siihen on tyytyminen. Onneksi on pesäpallo.

”Kyllähän jossain Nurmossa pelkästään treeneissä oli kovempaa mölyä mitä täällä Raahessa, mutta muuten olen hyvin sopeutunut tänne Pohjois-Pohjanmaalle. Viime kesän asunto oli tosi hyvä ja vieressä asuivat myös muut reissupelaajat ja kentälle oli lyhyt matka. Kesällä tulee pitkälti keskittyä pesäpalloon, mutta golfin aloittamisen myötä ollaan sitten jonkin verran piipahdettu Kalajoella, Nivalassa ja Siikajoella pelaamassa. Frisbeegolf on myös tullut tutuksi, mutta siinä en pärjää Karjaluodon Antille. Se on kyllä yksi parhaimmista friban heittäjistä, jota olen koskaan nähnyt. Pave on myöskin innokas fribaaja.”

Kysyttäessä Piispasen eri rutiineista ennen tai jälkeen pelin, Severin mukaan niitä ei ole. Vaikka treenilaukkuna onkin useampaan otteeseen nähty Ikean pussi, mies kertoo omistaneensa myös virallisemman urheilulaukun. Rituaaleista hän mainitsee pelkästään yhdessä pelatun jalkapallon, jonka jälkeen fiiliksen mukaan otetaan päiväunet. Mies saatetaan helposti mieltää ujoksi, mutta omien sanojen mukaan tutussa porukassa hän osaa myös puhua. Varsinaiseksi koppipelaajaksi hän ei kuitenkaan itseä miellä, sillä muiden selkääntaputteluiden sijaan keskittyminen tulevaan peliin tapahtuu rauhallisesti omalta paikalta.

Haastattelun lopuksi ehdimme hieman syventymään tulevaan talveen ja kevääseen. Näin sydäntalvella Piispanen kuten moni muu pesäpalloilija odottaa tulevia hallipelejä ja kesää innokkaasti. Joukkueen ilmapiiri on säilynyt hyvänä ja uusi kausi tuo mukanaan aina uuden kipinän. PattU on ehtinyt talven aikana kokoontumaan yhteen kaksi kertaa ja seuraavan kerran leiriä on tarkoitus pitää tammikuun alussa. Mm. Perttu Westerlundin, Simo Rahusen ja Timo Hanhisalon liittymiset joukkueeseen ovat osaltaan myös tuoneet uutta odotettavaa uuteen kauteen. Sekä hallipelien että tulevan kesän otteluohjelmat ovat myös julkaistu.

”Henkilökohtaisesti haluan kehittyä kokonaisvaltaisesti pesäpallossa ja minulla on kovat tavoitteet myös ensi kauteen. Seuran puolesta Raahessa tähän on mahdollisuus ja me pelaajat pystymme keskittymään täysin omaan juttuun. On siistiä nähdä ensi kaudella vaikkapa Rahunen Raahessa, sillä siinä on taas uusi kaveri eri puolelta Suomea, ja hän on sellainen rennon leppoisa ja analyyttinen kaveri tähän meidän joukkueeseeen. Meidän joukkueessa on erilaisia persoonia ja eri ikäisiä kavereita ja tykkään tosi paljon siitä meiningistä. Vedetään nyt hyvä talvi alle ja ensi kesänä ollaan entistä vahvempia!”

Teksti: Valtteri Karjula
Kuvat: Pattijoen Urheilijat

Seuraa Pattijoen Urheilijoita somessa niin tiedät ensimmäisenä mitä kentällä ja kentän ulkopuolella tapahtuu!

Facebook – https://www.facebook.com/PattijoenUrheilijat
Twitter – https://twitter.com/patturaahe
Instagram – https://www.instagram.com/patturaahe/
Youtube – https://www.youtube.com/user/PattijoenUrheilijat

PattU-kauppa palvelee: https://www.seamchip.fi/patturaahe

Pst. Muista käydä päivittämässä omat jäsentietosi tai liittymässä seuran uudeksi jäseneksi!